Teatteria vuodesta -1979

TERVETULOA KOTISIVULLEMME




VALMISTAUDUMME TEATTERIMME

40-VUOTISJUHLAVUOTEEN

OHJELMISTO JULKAISTAA SYKYLLÄ 2018


Oheisen linkin kautta vastaamme kaikkiin teatteriimme liittyviin kysymyksiin, myös näyttelijähakuihin.

https://www.lähiönäyttämö.fi/lomake.html?id=1

Löydät meidät myös facebookista

https://www.facebook.com/Lahionayttamö


MAAILMAN TEATTERIPÄIVÄN JULISTUS 2018

Sabina Berman, Meksiko kirjailija ja journalisti

Meillä on kyky kuvitella.
Heimo on metsästämässä lintuja pikkukivet aseenaan, kun valtava mammutti tulee paikalle ja MYLVII – ja samalla hetkellä yksi pienistä ihmisistä MYLVII mammutin lailla. Sitten kaikki juoksevat...

Tuo heimon naisjäsenen päästämä mammutin mylvintä – haluan kuvitella hänet naiseksi – on alku sille, mikä tekee meistä tämän lajin joka olemme.

Lajin joka kykenee jäljittelemään sellaista mitä emme ole. Lajin joka kykenee Toisen esittämiseen.

Hypätään kymmenen, sata tai tuhat vuotta ajassa eteenpäin. Heimo on oppinut jäljittelemään toisia olentoja ja esittää luolan perällä, tulen värisevässä loimussa, aamulla tekemänsä
metsästysretken.

Neljä miestä mammuttina, kolme naista jokena, miehet ja naiset lintuina, puina, pilvinä. Koska heimolla on teatterin tekemisen kyky, se voi tällä tavoin vangita menneisyyden.
Mikä vielä ihmeellisempää, se voi tällä tavoin keksiä mahdollisia tulevaisuuksia: harjoitella mahdollisia tapoja voittaa mammutti, joka on sen vihollinen.

Mylvinnästä, vihellyksestä, solinasta – tuon
ensimmäisen teatterin onomatopoeettisista ilmauksista – tulee myöhemmin
kieltä. Puhutusta kielestä tulee kirjallista kieltä. Toista reittiä
pitkin teatterista tulee rituaali, sitten elokuva. Ja kaikki nämä
muodot säilyttävät yhä sisällään oman siemenensä, teatterin.
Yksinkertaisimman esittämisen tavan. Elävän esittämistavan.
Mitä yksinkertaisempaa teatteri on, sen läheisemmin se liittää meidät inhimillisistä kyvyistä hämmästyttävimpään, kykyyn esittää Toinen.

Tänään kaikissa maailman teattereissa juhlitaan tätä huikeaa
inhimillistä kykyä: teatterin tekemisen kykyä. Kykyä esittää, kykyä
vangita oma menneisyys jotta sitä voisi ymmärtää –tai keksiä heimolle mahdollisia tulevaisuuksia, jotta kaikki olisivat vapaampia ja onnellisempia.

Puhun tietenkin sellaisesta teatterista joka on oikeasti merkittävää, ei pelkkää viihdettä. Tämän päivän merkittävät teatteriteokset pyrkivät aivan samaan kuin vanhimmatkin teokset: esittämisen kyvyn avulla voittamaan nykyajan viholliset, jotka uhkaavat heimon onnellisuutta.

Mitä mammutteja heimon teatterilla on tänä päivänä voitettavanaan?


Mielestäni suurin mammutti on ihmissydänten vieraantuneisuus. Se että kykymme eläytyä toisiin, kokea myötätuntoa, on katoamassa. Kuten myös kyky eläytyä siihen Toiseen, joka ei ole inhimillinen: luontoon.


Mikä paradoksi! Juuri nyt, humanismin viimeisellä rannalla –
antroposeenikauden lopulla, jolloin maapalloa eniten muuttava ja muuttanut luonnonvoima on ihminen – teatterin missio on käänteinen suhteessa siihen, mikä alun perin kokosi heimon luolan perälle teatteria
tekemään: tänään meidän on pelastettava yhteytemme luontoon.


Vielä paremmin kuin kirjallisuus, vielä paremmin kuin elokuva, juuri teatteri – joka vaatii ihmisiä olemaan läsnä toisten ihmisten edessä – sopii ihmeellisen hyvin pelastamaan meidät siltä, että muuttuisimme algoritmeiksi. Pelkiksi abstraktioiksi.


Ottakaamme teatterista pois kaikki tarpeeton. Riisukaamme se alasti.
Sillä mitä yksinkertaisempaa teatteri on, sitä paremmin se muistuttaa meitä ainoasta kiistämättömästä asiasta: olemme olemassa vain ajassa, olemme olemassa niin kauan kuin olemme lihaa ja verta ja rinnassamme sykkii sydän.

Olemme vain tässä ja nyt.

Eläköön teatteri, taiteista vanhin. Taiteista läsnäolevin. Taiteista ihmeellisin. Eläköön teatteri!

(Suom. Tarja Roinila)


Työväen Näyttämöiden Liitto huomioi pitkään kulttuurityötä tehneitä henkilöitä teatterissamme.

Kunniakirjat sekä ansiomerkit luovutettiin 11.12.2009.

Kultainen ansiomerkki luovutettiin ohjaaja Kaarina Kollinille, hopeiset ansiomerkit Kari Järviselle, Sanna Paajaselle ja Harri Piispaselle.


Postiosoitteemme:

Lähiönäyttämö ry

Asukastalo Renki

Piianpolku 7, 00410 Helsinki



Kiitokset Teatterikorkeakoululle valopöydän lahjoituksesta.