Teatterimme yhteisöllisyyden synnystä ohjaajamme kertomana Asukaslehdessä -2004
Välimatkalla ei väliä
Kirjoittaminen mielletään yksinäiseksi työksi. Usein kirjoittaja luo tekstiään yksin, mutta kirjoitusprosessiin liittyy paljon erilaisia kontakteja.
Yhteyksien luominen voi alkuvaiheessa tuntua vaikealta, kirjoittaja saattaa ujostella omia tekstejään. Minä hakeuduin erilaisille kirjoittajakursseille, opiskelin avoimessa yliopistossa luovaa kirjoittamista, löysin tieni alueeni kirjoittajien yhdistykseen, pääsin työskentelemään oikean kustannustoimittajan kanssa ja nyt rinnallani on pitkäaikainen teatterintekijä.
Aloitin kirjoittamisen 90-luvulla sisäisestä tarpeesta. Kirjoittaminen ja kaikki luovat toiminnat purkavat erilaisia paineita. Novelleitani ja muita lyhyitä tarinoita on julkaistu Vestäjien yhteisjulkaisuissa.
Reuna Kustantamo julkaisi Hoitajan arkipäivä -kirjani 2016. Saman kustantajan Pukin pimeä puoli-kirjassa julkaistiin pienoisdekkarini Ihannehoitaja. Vuosien varrella olen kirjoittanut useita näytelmiä, nyt työn alla ovat monologit.
Vestäjien työpajassa arvioimme ahkerasti toistemme tekstejä. Tällainen tukiryhmä ohjaa sekä kannustaa ja motivoi jatkamaan kirjoittamista. Tunsin antoisana työstää käsikirjoitusta oikean kustannustoimittajan kanssa. Välimatkaa oli satoja kilometrejä, mutta työskentely sujui hienosti. Joitain vuosia sitten tutustuin ohjaaja-dramaturgi Kaarina Kolliniin. Yhteinen kiinnostuksemme suuntautui yhteiskunnan ilmiöihin.
Keskustelimme vaikeistakin asioista nykyaikaisin keinoin, sillä asumme kaukana toisistamme. Välimatka ei haitannut ystävyyden syventymistä. Viime syksynä oivalsimme, miten voisimme käyttää tekstejäni.
Odotan mielenkiinnolla, mitä niistä syntyy.
Kirjailija kirjoittaa kirjan, mutta kirja syntyy lukijan mielessä tämän elämänkokemuksen muokkaamana uudelleen.
Nyt odotan, miten ja minkälaisena Kaarina näkee tekstini
ja minkälaisen muodon ne saavat teatterissa.
Siilinjärvellä
27.2.2021
Marja-LiisaVilhunen
Alla olevasta linkistä näet la 31.8.19
10.04.2018
Vuoden malminkartanolainen 2016 kunniakirja myönnettiin teatterillemme asukasäänestyksen perusteella.
Iso kiitos!
Päivi Liukkonen
Hyvää Uutta Vuotta!
Ensimmäinen vuosi Malminkartanolaisena yhteisöteatterina on takana ja paljon on ehtinyt tapahtumaan, sekä tehty.
Parhaiten tutustuminen onnistui tanssimalla yhdessä.
Aloitamme tulevan vuoden samalla energialla kuten ennenkin ja toivomme voivamme esitellä tulevat esitykset Malminkartanolaisten voimin toteutettuina.
Terveisin Kari Järvinen
Pj
Teatterimme lahjoitti muuttomme yhteydessä teatterikatsomomme Vantaan Näyttämölle.
Yhteisöteatterimme yli kolmekymmentä vuotta jatkunut kulttuurityö on tullut tiensä päähän Martinlaaksossa.
1970 luvulla rakennettu, kaupungin omalla tontilla sijaitseva nuorisotalo tarjosi teatterillemme pysyvän toimintatilan lähes kaksikymmentä vuotta ja mahdollisti täten kulttuuritarjonnan kehittämisen lasten, nuorten ja aikuisten parissa yhteistyökumppaniemme kanssa.
Uuden nuorisotilan valmistuttua kaikki toiminta siirrettiin uuten tilaan.
Nyt tuo oman aikakautensa arkkitehtuurin puhdas edustaja ja sisäilmaltaan terveeksi todettu talo on seissyt jo lähes kaksi vuotta tyhjänä.
Vantaan kaupunki tarjosi teatterillemme korvaavaa tilaa uudesta, Martilaakson koulun yhteydessä sijaitsevasta nuoriso ja asukastilasta. Neliöiden lisääntyessä tilan käyttöaste kasvoi myös muiden tilaa tarvitsevien osalta. Tilan päällekkäiskäyttö ja käyttövuorojen supistuminen, sekä pitkäjänteiseen työskentelyyn, kuten harjoitusrauhan ja tarpeiston säilytykseen vaadittavan tilan puute osottautui pian esteeksi toimintamme jatkamiselle.
Vetosimme kaupunkiin jo vuonna 2012 puoltolauseineen useilta eri tahoilta annettuna, vanhan nuorisotalon säilyttämisen puolesta ja sen käyttöönottoa alueen alueen yhteiseksi kulttuuritilaksi.
Pitkään jatkunut epävarmuus tilanteestamme, sekä tiedustelumme asiastamme on poikinut yksittäisiä vastauksia kaupungin eri instansseilta, missä toimintaamme on kiitelty ja pidetty tärkeänä, mutta asiamme virallisen käsittelyn ja vastauksen puuttumisen johdosta teimme oman ratkaisumme ja otimme yhteyttä naapurikaupunkiin, joka toivotti meidät välittömästi lämpimästi tervetulleeksi.
Työmme tulee jatkumaan samalla toimintamallilla,kuten Martinlaaksossa uusien kumppaniemme kanssa ja jätämme lopullisesti haikeat jäähyväiset talolle, joka on edelleen huomattavasti hyväkuntoisempi kuin monet paljon nuoremmat rakennukset.